Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Chattiin pääset näytön oikeasta alakulmasta.

 

Roolipeli

Ja sen ohjeet. 

Aloita rooli hahmosi nimellä ja olinpaikalla, esimerkiksi:

Banaani Luttinen - Harjoituskenttä.

Kirjoita roolit mieluiten joko minä- tai hänkertojalla, imperfektissä tai preesensissä, sillä näin ne ovat selkeimpiä lukea ja saada niistä kiinni.

Rooleille ei ole annettu virkeminimiä, mutta olisi suotavaa kirjoittaa useamman virkkeen rooleja. Mitä hahmosi ajattelee, liikauttaako hän kättään johonkin, antaako hänen ilmeensä ilmiä muuta mitä suu väittää? Kannattaa pysyä niinsanotusti oman hahmonsa sisällä, ja kirjoittaa hahmon kykyjen ja luonteen mukaan, eli esimerkiksi pääsääntöisesti kiltti hahmo tuskin huutaa vanhalle miehelle edessään, ilman hyvää syytä. Rooleissa kannattaa kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen. 

Hahmosi ei voi olla monessa paikkaa samaan aikaan, eli jos hahmosi on yhtäkkiä Harjoituskentällä harjoitellessaan ystävänsä kanssa myös löytänyt itsensä samalla aikaa Henkisalista juttelemassa ihastukselleen, jokin on todenäköisesti pielessä. 

Hahmosi ei tiedä kaikkea mitä sinä tiedät. Jos esimerkiksi olet juuri lukenut, että hahmosi kumppani on viettänyt yönsä vieraissa hahmosi parhaan ystävän kanssa, ei hahmosi voi silti tätä tietää ilman pätevää syytä, eli esimerkiksi itse ollut unettomana viereisessä huoneessa. Hahmosi eivät myöskään voi olla täydellisiä, ja mikäli hahmosi on pieni lapsi, se ei todennäköisesti voita kokenutta sotilasta voimamittelössä, ellei hahmosi sitten ole jostain syystä erityisen voimakas.

Et voi päättää, mitä vastapelaajasi hahmo on tekemässä. Vältä kuitenkin (?)- merkintää ja käytä sen siaan esimerkiksi sanoja yrittää, mikäli hahmo x tekisi näin niin hahmo y sanoisi..., hahmo b vihjailee ja toivoo hahmon f huomaavan vihjailun, ja niin edespäin.

Roolipeli  [ Kirjoita ]

Nimi: Data

02.04.2018 10:05
Erieng Borw - Henkisali -> Harjoituskenttä

Tällä äkäisellä, parhaat vuotensa nähneellä keski-ikäisellä miehellä ei ollut mitään asiaa Henkisaliin. Hän ei ollut haavoittunut, eikä hän ollut menossa kokoukseen eikä hän ollut Pelastaja. Silti hän istui tuolilla vapaaehtoisen työntekijän hieroessa hänen kivikovia hartioita.
Häntä hieman ahdisti se, että joku hänelle lähes tuntematon anthi koski häntä, mutta hänen lihaksensa olivat olleet kipeitä jo niin kauan…
Erieng ei ollut mikään kiltti pojankoltiainen, mutta hänestä tuli vielä vihaisempi lihaksien ollessa herkkiä. Sen takia hän oli valittanut siitä kovaan ääneen ja saanut vastalahjaksi selkä- ja hartiahieronnan, mikä kelpasi aivan hyvin. Ja vielä ilmaiseksi!
Istuessaan silmät kiinni hiljaa hän kuunteli, mitä ympärillä tapahtui. Pelastajat eivät olleet Henkisalissa, tai ainakaan hän ei nähnyt niitä aulassa, mutta rakennus oli täynnä muita työntekijöitä. Oli puutarhureita, kasvitieteilijöitä, vieraita, haavoittuneita sotilaita…
Ja heiltä jos joiltakin kuuli kaikista kuumimmat juorut sekä huhut.
Linnaan oltiin kuulemma järjestämässä suurta tervetuliaisjuhlaa. Erieng ei tiennyt, kenelle juhla oli osoitettu, mutta hän ei viitsinyt edes kysyä. Sitä paitsi hänestä tuntui, ettei kukaan edes halunnut, että hän oli paikalla.
Mutta koska Erieng tunnettiin hiljaisuudestaan, kaikki luottivat siihen, ettei hän kertoisi salaisuuksia eteenpäin. Sen takia hänen läsnäollessa kaikki puhuivat estoitta.
Juhlat tulisivat olemaan suurimmat ja rikkaimmat kuin koskaan ennen. Siellä saisi palkintoja ja kokemusta. Juhlissa järjestettäisiin kaksinkamppailuja ja ilmaisia harjoituksia, ja sotilaat ja muut työntekijät saattaisivat saada jopa kunniamainintoja ja -titteleitä saavutuksistaan.
Erieng kiinnostui juhlan ideasta. Hän ei tiennyt, ketkä juhlaa suunnittelivat, mutta ei tainnut tietää kukaan muukaan. Se oli vain huhu, juoru, jonka todenmukaisuutta kukaan ei voinut arvioida. Kuningas ja kuningatar olivat pysyneet vaiti koko asiasta, mutta silti lähes kaikki linnan asukkaat tiesivät mahdollisesta juhlasta.
Tietenkin Erieng oli viimeinen, joka asiasta kuuli. Olihan hän erakkomainen yksinäinen susi, jolle kukaan ei vapaaehtoisesti tullut puhumaan.
“Kiitos”, mies sanoi hierojalleen ja nousi rentoutuneena tuolilta, vaikka hieronta oli vielä kesken. Häntä oli vain alkanut harmittamaan oma yksinäisyytensä, joten mikä parempaa, kuin mennä omaan rauhaan itkemään asiasta.
“Korvaan tämän vielä”, hän lisäsi tutulla vihaisella äänensävyllään. Hieroja hymyili heikosti, ehkä jopa aavistuksen pelokkaasti, mutta ei sanonut mitään.
Erieng nyökkäsi vielä hyvästiksi ja taapersi aulan suurista ovista pihalle aurinkoiseen ilmaan.
Sotilaat harjoittelivat komentajan käskyjen mukaan kentällä. Kuului miekan kalinaa ja huutoja. Erilaiset magiat muuttivat ympäristöä. Maassa oli tulta, outoja kivimöykkyjä, suuria kasveja, kummallisia puupaloja ja muita asioita, jotka olivat tulleet sotilaiden magian ansiosta.

Nimi: Riku

26.03.2018 18:38
Ru Mesterton - Työpöytä

Raavin kättäni tuskissani. Taas se alkoi. Aina, kun minulla ei ole tekemistä varjoihin alkoi sattumaan enemmän. Se oli sietämätöntä. Otin muistulehtiöni ja kynän. Olin tutkinut magiaa siitä lähtien, kun olin muuttunut demonista langenneeksi. Paransin tyhtiäni ja yritin saada varjot pois kädestäni. Siipeni värähtivät kivusta. Aloin kirjoittamaan miljoonatta kertaa siitä, miten sumu vaikutti langenneitten siipiin.

©2018 u n i s o t u r i t - suntuubi.com